Kotipiha

Aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, sillä kotipihastakin löytyy luonnonkauneutta: jään ja lumen leikkiä. Aamupakkanen jäätää aamukasteen lehtien pintaan, ja ensilumikin satoi jokin aika sitten. Tietysti suli pois, mutta uutta lunta odotellessa.

Etelän ruska

Tämän vuotinen ruskaretki pohjoiseen jäi väliin, ja siksi onkin nautittava vain tästä eteläisen Suomen väriloistosta. Se onkin tänä vuonna mukavan voimakas.

Sateen ja kylmyyden keskeltä täytyykin vain löytää ne väripilkut, jopa kaupungilta löytyy väriskaalaa.

Näkymä Tammerkosken sillalta Frenckelin entiselle paperitehtaalle

Imukärhävilliviini

Pihlajanmarjoja

Näsinpuisto

Särestö

Jos tuonne tienoille osuu, niin kannattaa käydä. Nykyään helppoa, kun pääsee tietä pitkin. Reidarin eläessä piti vielä kulkea Ounasjoen ylitse. Joen ylitys tietysti teki matkan lyhyeksi, kun tietä pitkin on kuljettava 9 km.

Opastekartta Särestöön

Vanha pirtti

23.7.12 Juhannusruusu ja pelakuu

Ateljee

On the road - Matkalla

Sanovat, että vesimiehet ovat niitä, joita maa polttaa jalkojen alla. Voin tuon väitteen suurelta osin allekirjoittaa, sillä matkalla rauhoittuu... Reitti kulki Tampereelta Kolarin Äkäslompoloon.

Kuvat kertokoon jälleen matkasta. Nämä ovat siis näpsyjä ratin takaa, ei mitenkään tarkkaan linssin läpi otettuja...

Jämsä piti kiertää Orivesi - Keuruu - Uurainen -reitin kautta. Tämä jostain sieltä Keuruun jälkeen

Hännilänsalmen uusi silta

Kahvi- ynnä liikuntatauon paikka Uljualla. Reilu neljäkymmentä porrasta teki hyvää puutuneille lihaksille

Oulun tienoilla

Yöpuulla Tornion Karungilla

Sateenkaarenpää Torniojoen toisella rannalla

Melkein perillä Äkäslompolossa - täällä nämä luupäät ovat melkoisen tummia eivätkä näy kovin hyvin...

Båtsfjord

Päiväretki Båtsfjordiin osoittautui turhaksi muuten paitsi maisemien osalta. Kilometrejä kertyi yhteen suuntaan 260 ja matka-aikaa nelisen tuntia. Kartassa oikealla alhaalla mainittuun Neideniin on nelisenkymmentä kilometriä Sevetin Harjulta, joka jää harmittavasti juuri kartan alareunan  alapuolelle.

Lähdimme katsomaan, olisiko siellä mahdollisuutta kalastusturismiin, mutta vedimme vesiperän. Kaupunki itsessään oli ihastuttava, mutta auton takapenkiltä tummenetun lasin läpi kuvatut kuvat eivät nekään oikein onnistuneet.

Maisemat matkan varrella olivat huikeat - mitä muuta ne voisivatkaan olla vajaa 400 m merenpinnan yläpuolella. Puuttomia tuntureita, lumisia rinteitä, puhdasvetisiä järviä sekä kirkasta taivasta, kunhan aamuaurinko häivytti pilvet.

Ja mikäs retki se on, jos ei piknikkiä jossain kohtaa vietetä. Tana brulla parkkiksella kahvia ja muuta hyvää.

Juhannus on meillä herttainen

(c) Johanna Huttunen

Muistoja Lofooteilta

Muutama vuosi aikaa siitä, kun kävimme Lofooteilla. Ensimmäisellä kerralla kävimme pohjoisosassa, ja toisella kerralla Bodøstä laivalla eteläiseen kärkeen Åhon, ja siitä ylöspäin Andenesiin asti.

Å

Keskiyön tietämissä

Norjassa osataan tunneleiden ja siltojen teko - molemmat melkoisia kokemuksia tasamaan tallaajalle. Myös lautat tulevat matkaajalle tutuksi.

Odotusta lauttarannassa - paikallisia ja turisteja

Toftenesin kämppäri

Toftenesin kämppäriltä sai vuokrata moottoriveneen, ja tietysti piti päästä juksaamaan. Saalistakin tuli.

Neljä turskaa, kolja sekä puna-ahven

Tammelantori

Aamukahvi torilla - sitä ei mikään voita. Istua siinä ilman kiireen kierää ja vain nauttia olostaan. Vain tämän takia voisi asua kaupungissa. 

Kahvia ja viulumusiikkia

Tunnelma on muutenkin leppoisa. Kirpputorimyyjiä on paljon, samoin muita myyjiä. Kauppa käydään ja tinkimistäkin kuuluu jostain.

 

                                   Toisella puolella toria oli toinen nuori muusikonalku

Kesä kutsuu

Aurinko tuossa kiusaa, että mikset ole mökillä jo. Menneen kesän muistot houkuttavat ja jopa koukuttavat. 

Tästä sinne käännytään. Naapuri maalasi vähän lisää väriä kalaan, jotta se näkyisi vähän paremmin.

Legendaarinen kalankuva. Sinne juoksutettiin uimisesta kylmettyneet muksut lämmittelykierrokselle, ja joskushan meitä vanhempia myös huijattiin. 

Veneellä kulkemisen ehdoton edellytys on, että tietää karikivien paikan, ettei käy niin kuin entiselle miehelle, joka vannoi kaikkien kivien paikan tietävänsä: löysi itsensä kiven päältä tokaisten, että tässäkin on yksi niistä varottavista. Tai toinen vaihtoehto, että kokassa oleva tähystää.

Savustuspönttö

 

 

 

 

Ja kun kalat on kalastettu, savustettu ja syöty, niin sitten voikin jo keskittyä savusaunan lämmittämiseen. Ja sehän lämpiää joka ehtoo.

Ollikaisen hirsirakenteen ensimmäisiä rakennuksia

 

Ja kun ruoat on syöty ja ettonet vietetty, niin savusaunakin on lämmin: kylpemään ja uimaan.

 Näkymä Kasalan kalasatamasta illansuussa

Talvikalastusta

Pilkkiä voi muutoinkin kuin nojatuolissa iltamyöhään. Aurinkoisina talvipäivinä se on suorastaan terapeuttista: kalahan ei häiritse, jos kalamiehellä on mukavat olot. Se käy koukkuun kiinni juuri silloin, kun tulee taivaalta luntaräntää ja tuulikin tuivertaa korvissa.

Pilkkireissun kohokohta on kuitenkin ne maailman parhaat nokipannukahvit kuksasta juotuna sekä nuotiomakkarat kunnon sinapilla. Ja tietysti hyvien ystävien kera.

Toisinaan on kuitenkin paras vilkuilla aina välillä taivaalle, miltä siellä näyttää. Uhkaako kenties kunnon lumimyrsky vai saattaisiko se olla vain pieni lumikuuro. Paha keli saattaa yllättää varomattoman hetkessä.

Kymmenen minuuttia ennen myräkkää

Kari Tapiohan lauloi, että myrskyn jälkeen on poutasää...

Sevettijärvellä Iiskonniemen takana, taustalla Ukonpää