Eräänä lauantaiaamuna päätimme lähteä vieraamme kanssa aamukahville hieman pidemmälle. Teiskon kautta ja kapeita Kapeen teitä pitkin saavuimme Muroleen kanavalle.
Aamukaffetta, pojille munkkirinkilät ja minulle Moilas-mustikkapiirakka
Sopivasti näimme myös kanavan läpikulkutoimintaa.
Matka jatkui Helvetin kansallispuiston reunaa pitkin. Vahinko vain, että oli vain jalkavaivaisia matkassa, niin emme menneet Helvetinkolulle. Hiukovaa nälkää kävimme lepyttämässä grillimakkaralla ja iltapäiväkahvilla metsästysmajalla. Ja kun oli kuuma päivä, niin täytyihän sitä myös uimassakin käydä.
Matka maailman ääriin kulki pienten kylien läpi meren rantaa myötäillen. Siellä täällä pieniä lammaskatraita.
Skallelv eli Kallijoki
Vardø eli Vuoreija sijaitsee Varangin niemimaan itäosassa ja mainitaan aikakirjoissa jo 1300-luvun alussa kalastuspaikkana ja linnoituksena. Kaupunki itse sijaitsee Vardøyan saarella, ja kulku sinne ei suinkaan ole sillan kautta eikä lautalla, vaan meren alitse kulkee tunneli: 2890 m pitkä ja alimmillaan 88 m merenpinnan alapuolella.
Kuva Wikipediasta
Tie vei kuitenkin vielä pitemmälle, kapeni kapenemistaan, mutkan jälkeen toinen mutka ja monta ylä- ja alamäkeä.
Matka jatkui aina Hamningbergin autioituneeseen kalastajakylään. Näin kesäisin siellä vilisee uskaliaita turisteja, ja talvisin kylä on autio. Todellinen maailmanlaidan kylä.
Pieni löytö Youtubesta: matkalla Hamningbergistä takaisin moottoripyörän kyydistä katsottuna
Ei kesää ilman Pykeijassa käyntiä - tällä kertaa kävimme ongella. Veneen vuokrasimme Leif Inkilältä, paikalliselta kalastajalta. Kävimme tuon takana näkyvän kalliosaaren toisella puolella liottamassa juksapilkkejä.
Kalanperkuu piti suorittaa merellä, sillä perkuujätteitä ei saa Norjassa jättää maihin. Onneksi on tuota paikallista huoltoväkeä, ahnetta porukkaa kylläkin.
