Maanantaiaamu aukeni pilvipoutaisena. Aamupalaksi konstaapelinkalaa, pari kananmunaa ja ranskankermaa - niiden avulla jaksaisin kiivetä Semekurtalle. Haasteena kova, sillä nousua Sevettijärven pinnasta (n. 96 m merenpinnasta) Semekurtan huipulle on 170 m, matkaa urakalle kertyisi vajaa kuusi kilometriä. Eväänä pikkupullo vettä ja pari palaa Fazerin sinistä.
Saamen polku kulkee Sevettijärveltä Näätämöön ja takaisin - toinen puolisko kulkee tien 971 eteläpuolitse ja toinen pohjoispuolitse. Pituutta reitillä on noin 90 km.
Ensin tuumasin, että olisin kävellyt vajaan kilometrin Sevetin Baarille ja sieltä polulle, mutta päätinkin soutaa vastapäiselle rannalle ja kävellä harjua pitkin polun alkuun.
Polun alku on kuvan mukaan leveää ja hyvää kulkea aina Japaniin eli Porttiniemeen asti. Siitä eteen päin polku kapenee ja nousu alkaa. Polku on myös helppo kulkea, sillä se on merkitty keltaisiksi tai punaisiksi maalatuin paaluin. Jalkineiksi kannattaa valita saappaat - itselleni oli goretexlenkkarit, jotka olivat kevyet kävellä, mutta vetivät märemmissä kohdin vettä sisäänsä. Ikuinen optimisti sisälläni totesi vain, että kyllä kesä kastelemansa kuivaa.
Semekurtalle asti en kulkenut, ja vain siitä syystä, että oikea polvi uhkasi sanoa sopimuksen irti, ja alaspäin kulku kipeällä polvella on huomattavasti rankempaa kuin ylöspäin meno. Nousin kuitenkin 230 metriin - huipulle olisi ollut enää vain viitisensataa metriä, mutta nousua 36 metriä. Poroaidan yläpuolella istuskelin tovin lentävien ystävien kera. Hyttysiä oli paljon, mutta niihin tepsii 'ohvi' - paarmat olisivat olleet huomattavasti pahempi vaihtoehto.
Rankka reissu, mutta en kadu. Syksyllä uudestaan - silloin on vähemmän 'kavereita' ja toivottavasti polvikin kunnossa. Voisi kävellä pari kilometriä pidemmälle Pontso-aivin ohi Taukolammen laavulle.
