Tervastuli, teetä ja tikkukalaa

Reput selkään, vaelluskengät jalkaan ja yökalareissulle lompolon rantaan. Tieltä jonkin matkaa olevan järven ylitimme lainaveneellä, ja pienen ketunlenkin jälkeen löysimme perille.

Saaliina muutama puolikiloinen ahven, alamittaiset taimenet laskimme takaisin kasvamaan. Tervastuli tuoksui hyvälle, tee lämmitti mukavasti viilenevässä illassa ja tikkukala maistui maukkaalle.

Illalla päätimme, ettei laavun pystytys ollut tarpeen - levitimme kevytpeitteen maahan, laitoimme pilkkihaalarit päälle ja villasukat jalkaan. Iltapesusta kävi pulahdus raikkaaseen lompoloon. 

Yö sujui leppoisasti kuorsaten, hyttysiä ei ollut laisinkaan. Kellokas kulki lompolon toisella rannalla, ja sen kellon kilkatukseen oli mukava nukahtaa.

Maaseutumatkailua

Eräänä lauantaiaamuna päätimme lähteä vieraamme kanssa aamukahville hieman pidemmälle. Teiskon kautta ja kapeita Kapeen teitä pitkin saavuimme Muroleen kanavalle.

Aamukaffetta, pojille munkkirinkilät ja minulle Moilas-mustikkapiirakka

Sopivasti näimme myös kanavan läpikulkutoimintaa.

Matka jatkui Helvetin kansallispuiston reunaa pitkin. Vahinko vain, että oli vain jalkavaivaisia matkassa, niin emme menneet Helvetinkolulle. Hiukovaa nälkää kävimme lepyttämässä grillimakkaralla ja iltapäiväkahvilla metsästysmajalla. Ja kun oli kuuma päivä, niin täytyihän sitä myös uimassakin käydä.

Katutaidetta - Vuoreija

Vuoreijan kaduilta löytyi mukavia taidekuvia: tässä muutamia niistä.

Info-pisteen vierestä löytyi tällainen mustavalkoinen - kuvassa vain puolikas seinästä.

Länsisataman puolelta löytyi myös  luuranko

Käännyin pois tuosta ja mitä sitten edessäni näinkään

Idän puolelta löytyi lisää

Tämä viimeinen oli poltettu ja kaiverrettu hirsitalon seinään

Jos oikein olen ymmärtänyt, niin nämä ovat viime vuotisen Koma-festivaalin tuotoksia.

Matka maailman ääriin

Matka maailman ääriin kulki pienten kylien läpi meren rantaa myötäillen. Siellä täällä pieniä lammaskatraita.

Skallelv eli Kallijoki

 
Vardø eli Vuoreija sijaitsee Varangin niemimaan itäosassa ja mainitaan aikakirjoissa jo 1300-luvun alussa kalastuspaikkana ja linnoituksena. Kaupunki itse sijaitsee Vardøyan saarella, ja kulku sinne ei suinkaan ole sillan kautta eikä lautalla, vaan meren alitse kulkee tunneli: 2890 m pitkä ja alimmillaan 88 m merenpinnan alapuolella.

Kuva Wikipediasta

 
Tie vei kuitenkin vielä pitemmälle, kapeni kapenemistaan, mutkan jälkeen toinen mutka ja monta ylä- ja alamäkeä.

 
Matka jatkui aina Hamningbergin autioituneeseen kalastajakylään. Näin kesäisin siellä vilisee uskaliaita turisteja, ja talvisin kylä on autio. Todellinen maailmanlaidan kylä.

Pieni löytö Youtubesta: matkalla Hamningbergistä takaisin moottoripyörän kyydistä katsottuna

Merta edemmäs kalaan

Ei kesää ilman Pykeijassa käyntiä - tällä kertaa kävimme ongella. Veneen vuokrasimme Leif Inkilältä, paikalliselta kalastajalta. Kävimme tuon takana näkyvän kalliosaaren toisella puolella liottamassa juksapilkkejä.

 

Kalanperkuu piti suorittaa merellä, sillä perkuujätteitä ei saa Norjassa jättää maihin. Onneksi on tuota paikallista huoltoväkeä, ahnetta porukkaa kylläkin.

Kotipiha

Aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, sillä kotipihastakin löytyy luonnonkauneutta: jään ja lumen leikkiä. Aamupakkanen jäätää aamukasteen lehtien pintaan, ja ensilumikin satoi jokin aika sitten. Tietysti suli pois, mutta uutta lunta odotellessa.

Etelän ruska

Tämän vuotinen ruskaretki pohjoiseen jäi väliin, ja siksi onkin nautittava vain tästä eteläisen Suomen väriloistosta. Se onkin tänä vuonna mukavan voimakas.

Sateen ja kylmyyden keskeltä täytyykin vain löytää ne väripilkut, jopa kaupungilta löytyy väriskaalaa.

Näkymä Tammerkosken sillalta Frenckelin entiselle paperitehtaalle

Imukärhävilliviini

Pihlajanmarjoja

Näsinpuisto