Syksyn värit

Talvi tekee yhä tuloaan, on siis hyvä muistella mennyttä syksyä.  

Ruska ei ollut kovin syvä ja värikäs, mutta oli kuitenkin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuopio, Kallaveen helmi

Kuopio on mainio kesäkaupunki, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi itseään muun muassa kalakukolla ja Puijon näkötornilla. Savon murre on lupsakkaa, ja vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen tarinoi. Polkupyörä on mitä mainion kulkuneuvo paikasta toiseen liikkumisessa, mikäli ei halua kulkea jalkaisin.

Tori on ehdoton keskipiste eli "mualiman napa", ja sen elämä on vilkasta ja värikästa, myös kauppahalli on torin laidalla. Harmittavasti tänäkin kesänä puolet torista on myllerryksen alla eikä Veljmiestä näe. Onneksi löytyi arkistojen kätköstä tuo kuva jostain 60-luvulta.

Matkalla torilta satamaan on Kuopion kirkko Vahtivuoren mäellä. Sisälle kannatta poiketa ja istahtaa hetkeksi. Satama on vain kivenheiton päässä näköetäisyydellä. Myös Snelmanninpuiston penkillä voi viettää tovin ja nauttia upeasta kukkaloistosta ja suihkulähteestä.

Satamassakin on vilkasta torielämää. Laivoilla pääsee kiertoajelulle Kallavedelle: M/S Ukolla Alahovin viinitilalle sekä Heinävedelle ja Savonlinnaan. Ravintola Wanhan Sataman terassilta voi nauttia sataman vilskeestä. Kunhan ei pelästy lähtevän laivan tervehdyksistä.

Paljon on vielä näkemättä, oiva syy palata näihin maisemiin. Vuoden päästä pitäisi toriremontin olla valmis. Jospa silloin - viimeistään.

Kädentaitoa

Käsityöläisyys ja kädentaidot eivät onneksi ole katoavaa luonnonvaraa, vaikka joskus siltä näyttäisikin. Kansalaisopistot ja erilaiset kurssit kannustavat kokeilemaan uusia taitoja. Siksi olenkin iloisesti yllättynyt käytyäni Sevettijärven koulun vieressä sijaitsevassa kyläpajassa käsityönäyttelyssä. Siellä on esillä erilaisia käsitöitä kolttasaamelaisesta kulttuurista yli rajojen. Näyttely on avoinna 27.6.-27.8.2011 maanantaista lauantaihin 11-17, vapaa pääsy.

Tässä muutama kuva näyttelyn annista.
 

Anita Sileniuksen risuteos

Nasti S:n helmikoruja

Tuula Heimosen poronsarvikoruja

Näiden lisäksi näyttelyssä on myös kortteja, koivunjuurista tehtyjä koruja, perinteisiä villalapasia sekä paljon muutakin nähtävää.

Semekurtta

Maanantaiaamu aukeni pilvipoutaisena. Aamupalaksi konstaapelinkalaa, pari kananmunaa ja ranskankermaa - niiden avulla jaksaisin kiivetä Semekurtalle. Haasteena kova, sillä nousua Sevettijärven pinnasta (n. 96 m merenpinnasta) Semekurtan huipulle on 170 m, matkaa urakalle kertyisi vajaa kuusi kilometriä. Eväänä pikkupullo vettä ja pari palaa Fazerin sinistä.

Saamen polku kulkee Sevettijärveltä Näätämöön ja takaisin - toinen puolisko kulkee tien 971 eteläpuolitse ja toinen pohjoispuolitse. Pituutta reitillä on noin 90 km.
Ensin tuumasin, että olisin kävellyt vajaan kilometrin Sevetin Baarille ja sieltä polulle, mutta päätinkin soutaa vastapäiselle rannalle ja kävellä harjua pitkin polun alkuun.

Polun alku on kuvan mukaan leveää ja hyvää kulkea aina Japaniin eli Porttiniemeen asti. Siitä eteen päin polku kapenee ja nousu alkaa. Polku on myös helppo kulkea, sillä se on merkitty keltaisiksi tai punaisiksi maalatuin paaluin. Jalkineiksi kannattaa valita saappaat - itselleni oli goretexlenkkarit, jotka olivat kevyet kävellä, mutta vetivät märemmissä kohdin vettä sisäänsä. Ikuinen optimisti sisälläni totesi vain, että kyllä kesä kastelemansa kuivaa.

Semekurtalle asti en kulkenut, ja vain siitä syystä, että oikea polvi uhkasi sanoa sopimuksen irti, ja alaspäin kulku kipeällä polvella on huomattavasti rankempaa kuin ylöspäin meno. Nousin kuitenkin 230 metriin - huipulle olisi ollut enää vain viitisensataa metriä, mutta nousua 36 metriä. Poroaidan yläpuolella istuskelin tovin lentävien ystävien kera. Hyttysiä oli paljon, mutta niihin tepsii 'ohvi' - paarmat olisivat olleet huomattavasti pahempi vaihtoehto.

Rankka reissu, mutta en kadu. Syksyllä uudestaan - silloin on vähemmän 'kavereita' ja toivottavasti polvikin kunnossa. Voisi kävellä pari kilometriä pidemmälle Pontso-aivin ohi Taukolammen laavulle.

Kellon kanssa nukkumaan

Yötön yö jatkuu: sama valoisuus oli kello sitten yksi yöllä tai päivällä. Sää on pilvipoutainen, välillä ripsuu vettä. Hyttysiä on runsaammin kuin viime kesänä. Mäkäräisiä tai polttiaisia ei vielä näy.

Verkot  on laskettu Ailejärveen siikasaaliin toivossa. Ajatuksena olisi tehdä  

Konstaapelin kalaa:

Siika fileoidaan ja palastellaan pieniksi paloiksi, sekaan sopivasti suolaa, sokeria sekä  viherpippurirouhetta, sipulia pilkottuna. Annetaan maustua vähintään pari tuntia. 

Voidaan nauttia leivän päällä, perunoiden kanssa tai ihan sellaisenaan.

Jänispäältä lounaaseen

Lumous

 Lapin lumo yllättää yhä uudelleen. Vaikka luulet jo nähneesi kaiken, niin luonto antaa taas uuden näkökulman. Ainutlaatuisuudellaan se lumoaa kaikki aistit. 

 Hajatelmia, valokuvia. Ehkä runonpätkiä,  muita tekstejä, mitä mieleen juolahtaa.