Talvikalastusta

Pilkkiä voi muutoinkin kuin nojatuolissa iltamyöhään. Aurinkoisina talvipäivinä se on suorastaan terapeuttista: kalahan ei häiritse, jos kalamiehellä on mukavat olot. Se käy koukkuun kiinni juuri silloin, kun tulee taivaalta luntaräntää ja tuulikin tuivertaa korvissa.

Pilkkireissun kohokohta on kuitenkin ne maailman parhaat nokipannukahvit kuksasta juotuna sekä nuotiomakkarat kunnon sinapilla. Ja tietysti hyvien ystävien kera.

Toisinaan on kuitenkin paras vilkuilla aina välillä taivaalle, miltä siellä näyttää. Uhkaako kenties kunnon lumimyrsky vai saattaisiko se olla vain pieni lumikuuro. Paha keli saattaa yllättää varomattoman hetkessä.

Kymmenen minuuttia ennen myräkkää

Kari Tapiohan lauloi, että myrskyn jälkeen on poutasää...

Sevettijärvellä Iiskonniemen takana, taustalla Ukonpää

Kiirastorstai Kirkkoniemessä

Retki Kirkkoniemeen tuli puolittain ex tempore, siis autoon ja menoksi. Jäämeren rannalla tuntui kylmänviileä henkäys, mutta maisemat olivat silmiähivelevän upeat.

Neidenfjord

Kaupunki oli aivan autio - vain turistit olivat liikkeellä. Ainoastaan yksi paikallinen bongattiin. 
Kaupatkin pääsiäisen takia kiinni - ei edes turistikauppa ollut auki.

Hiljainen kauppakatu

Kirkko meren rannalla

Keskusaukiolla sijaitseva sodanaikaisille äideille omistettu muistomerkki

Kaamoksen valoa

Kaamosaika pohjoisessa on etelän ihmiselle kauhistus, sillä aurinkoa ei näy, vain sen himmeä kajo. Mutta ei se päivä kuitenkaan sysipimeä ole: hanki heijastaa vähäisenkin valon, eivätkä matalat puut pimennä maastoa.

Keskipäivän kuu eli torpparin aurinko

Auringon lupaus: olen olemassa

Tulen loimua, lämmintä lämpöä, maagista liekkien tanssia

Kaamoksen hyviä puolia on sekin, että ne kiireet jäävät sinne etelän oravanpyörään. 

Voi todeta rauhallisesti

               Festina lente - kiiruhda hitaasti

Varanginvuonon rannalla

Mennyttä syksyä muistellessa. 

Viime vuonna 2011 oli sopuleita pohjoisessa kuin Disneyn 1960-luvun dokumenteissa konsanaan, siis pilvin pimein. Tosin ne eivät syksyile alas kallioilta mereen, vaan etsivät parempia elinolosuhteita. 

Edellinen suuri sopulivaellus oli nelisenkymmentä vuotta sitten, 1970. Ja tämä talvi ratkaisee, onko ensi keväänä sopulitulva: paksu lumikerros takaa sopulille suotuisat elinolot jopa lisääntymiseen. Seuraava suurempi sopulivaellus lienee joskus 2030-luvulla.

Pykeija eli Bugøynes on pieni kalastajakylä Varanginvuonon rannalla. Suurin osa kyläläisistä on noin 150 vuotta sitten Suomesta köyhyyttä ja nälkää pakoon lähteneen siirtolaisjoukon jälkeläisiä, ja suomenkielellä pärjää hyvinkin kyläläisten kanssa. 
Ensimmäinen tie Pykeijaan valmistui 1960-luvulla. Mikään valtatie se ei ole, parempi ajaa kieli keskellä suuta ja omalla puolellaan.

Kuningasrapu eli kamsatkanrapu on levinnyt myöskin tänne asti. Paras pyyntiaika on marras-joulukuu, pyydettyjen rapujen keskikoko on noin 4 kg.




Tämän postauksen kuvien © Kari Kivirauma.

Syksyn värit

Talvi tekee yhä tuloaan, on siis hyvä muistella mennyttä syksyä.  

Ruska ei ollut kovin syvä ja värikäs, mutta oli kuitenkin. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuopio, Kallaveen helmi

Kuopio on mainio kesäkaupunki, joka on tehnyt itsensä tunnetuksi itseään muun muassa kalakukolla ja Puijon näkötornilla. Savon murre on lupsakkaa, ja vastuu siirtyy kuulijalle, kun savolainen tarinoi. Polkupyörä on mitä mainion kulkuneuvo paikasta toiseen liikkumisessa, mikäli ei halua kulkea jalkaisin.

Tori on ehdoton keskipiste eli "mualiman napa", ja sen elämä on vilkasta ja värikästa, myös kauppahalli on torin laidalla. Harmittavasti tänäkin kesänä puolet torista on myllerryksen alla eikä Veljmiestä näe. Onneksi löytyi arkistojen kätköstä tuo kuva jostain 60-luvulta.

Matkalla torilta satamaan on Kuopion kirkko Vahtivuoren mäellä. Sisälle kannatta poiketa ja istahtaa hetkeksi. Satama on vain kivenheiton päässä näköetäisyydellä. Myös Snelmanninpuiston penkillä voi viettää tovin ja nauttia upeasta kukkaloistosta ja suihkulähteestä.

Satamassakin on vilkasta torielämää. Laivoilla pääsee kiertoajelulle Kallavedelle: M/S Ukolla Alahovin viinitilalle sekä Heinävedelle ja Savonlinnaan. Ravintola Wanhan Sataman terassilta voi nauttia sataman vilskeestä. Kunhan ei pelästy lähtevän laivan tervehdyksistä.

Paljon on vielä näkemättä, oiva syy palata näihin maisemiin. Vuoden päästä pitäisi toriremontin olla valmis. Jospa silloin - viimeistään.

Kädentaitoa

Käsityöläisyys ja kädentaidot eivät onneksi ole katoavaa luonnonvaraa, vaikka joskus siltä näyttäisikin. Kansalaisopistot ja erilaiset kurssit kannustavat kokeilemaan uusia taitoja. Siksi olenkin iloisesti yllättynyt käytyäni Sevettijärven koulun vieressä sijaitsevassa kyläpajassa käsityönäyttelyssä. Siellä on esillä erilaisia käsitöitä kolttasaamelaisesta kulttuurista yli rajojen. Näyttely on avoinna 27.6.-27.8.2011 maanantaista lauantaihin 11-17, vapaa pääsy.

Tässä muutama kuva näyttelyn annista.
 

Anita Sileniuksen risuteos

Nasti S:n helmikoruja

Tuula Heimosen poronsarvikoruja

Näiden lisäksi näyttelyssä on myös kortteja, koivunjuurista tehtyjä koruja, perinteisiä villalapasia sekä paljon muutakin nähtävää.