Kotipiha

Aina ei kannata lähteä merta edemmäs kalaan, sillä kotipihastakin löytyy luonnonkauneutta: jään ja lumen leikkiä. Aamupakkanen jäätää aamukasteen lehtien pintaan, ja ensilumikin satoi jokin aika sitten. Tietysti suli pois, mutta uutta lunta odotellessa.

Etelän ruska

Tämän vuotinen ruskaretki pohjoiseen jäi väliin, ja siksi onkin nautittava vain tästä eteläisen Suomen väriloistosta. Se onkin tänä vuonna mukavan voimakas.

Sateen ja kylmyyden keskeltä täytyykin vain löytää ne väripilkut, jopa kaupungilta löytyy väriskaalaa.

Näkymä Tammerkosken sillalta Frenckelin entiselle paperitehtaalle

Imukärhävilliviini

Pihlajanmarjoja

Näsinpuisto

Särestö

Jos tuonne tienoille osuu, niin kannattaa käydä. Nykyään helppoa, kun pääsee tietä pitkin. Reidarin eläessä piti vielä kulkea Ounasjoen ylitse. Joen ylitys tietysti teki matkan lyhyeksi, kun tietä pitkin on kuljettava 9 km.

Opastekartta Särestöön

Vanha pirtti

23.7.12 Juhannusruusu ja pelakuu

Ateljee

On the road - Matkalla

Sanovat, että vesimiehet ovat niitä, joita maa polttaa jalkojen alla. Voin tuon väitteen suurelta osin allekirjoittaa, sillä matkalla rauhoittuu... Reitti kulki Tampereelta Kolarin Äkäslompoloon.

Kuvat kertokoon jälleen matkasta. Nämä ovat siis näpsyjä ratin takaa, ei mitenkään tarkkaan linssin läpi otettuja...

Jämsä piti kiertää Orivesi - Keuruu - Uurainen -reitin kautta. Tämä jostain sieltä Keuruun jälkeen

Hännilänsalmen uusi silta

Kahvi- ynnä liikuntatauon paikka Uljualla. Reilu neljäkymmentä porrasta teki hyvää puutuneille lihaksille

Oulun tienoilla

Yöpuulla Tornion Karungilla

Sateenkaarenpää Torniojoen toisella rannalla

Melkein perillä Äkäslompolossa - täällä nämä luupäät ovat melkoisen tummia eivätkä näy kovin hyvin...

Båtsfjord

Päiväretki Båtsfjordiin osoittautui turhaksi muuten paitsi maisemien osalta. Kilometrejä kertyi yhteen suuntaan 260 ja matka-aikaa nelisen tuntia. Kartassa oikealla alhaalla mainittuun Neideniin on nelisenkymmentä kilometriä Sevetin Harjulta, joka jää harmittavasti juuri kartan alareunan  alapuolelle.

Lähdimme katsomaan, olisiko siellä mahdollisuutta kalastusturismiin, mutta vedimme vesiperän. Kaupunki itsessään oli ihastuttava, mutta auton takapenkiltä tummenetun lasin läpi kuvatut kuvat eivät nekään oikein onnistuneet.

Maisemat matkan varrella olivat huikeat - mitä muuta ne voisivatkaan olla vajaa 400 m merenpinnan yläpuolella. Puuttomia tuntureita, lumisia rinteitä, puhdasvetisiä järviä sekä kirkasta taivasta, kunhan aamuaurinko häivytti pilvet.

Ja mikäs retki se on, jos ei piknikkiä jossain kohtaa vietetä. Tana brulla parkkiksella kahvia ja muuta hyvää.

Juhannus on meillä herttainen

(c) Johanna Huttunen

Muistoja Lofooteilta

Muutama vuosi aikaa siitä, kun kävimme Lofooteilla. Ensimmäisellä kerralla kävimme pohjoisosassa, ja toisella kerralla Bodøstä laivalla eteläiseen kärkeen Åhon, ja siitä ylöspäin Andenesiin asti.

Å

Keskiyön tietämissä

Norjassa osataan tunneleiden ja siltojen teko - molemmat melkoisia kokemuksia tasamaan tallaajalle. Myös lautat tulevat matkaajalle tutuksi.

Odotusta lauttarannassa - paikallisia ja turisteja

Toftenesin kämppäri

Toftenesin kämppäriltä sai vuokrata moottoriveneen, ja tietysti piti päästä juksaamaan. Saalistakin tuli.

Neljä turskaa, kolja sekä puna-ahven